Hitchhiking part 1

Talvella on toisinaan tylsää jos ei ole varaa lähteä kauas reissaamaan. Tämä talvi taisi olla niin tylsä, ettemme edes tarkalleen muista ajankohtaa :D joskus 05-06. Saimme kuitenkin yhden ystävämme kera kuningasajatuksen lähteä liftaamaan eräänä kylmänä talvi-iltana! Takaisin tosin pitäisi päästä viimeistään seuraavana päivänä töiden vuoksi, joten olipahan neideillä ainakin tarkasti harkittu, varsin löyhä aikataulu. Kyseessä oli vieläpä neitsytmatka, eli kokemusta liftaamisesta ei ollut niin yhtään. Päätimme laskea varman päälle, joten vaatimattomaksi tavoitteeksemme valikoitui reitti Lahti-Kouvola, n. 60km.

Saimme ensimmäisen kyydin melko nopeasti, joten rinta rottingilla lähdimme matkaan. Etenimme tosin vaivaiset viitisentoista kilometriä, kuskinamme toiminut mieshenkilö lupasi liftin Nastolan ABC:lle. Pohdimme absin pihalla hetken seuraavaa siirtoamme, missähän mahtaisi olla hyvä paikka liftata. JO demonstroi ja nosti huvikseen peukkunsa pystyyn ja kas kummaa, kuin tyhjästä kurvasi eteemme auto. Kolme nuorta miestä lupasi matkan Kausalan Matkakeidas-huoltoasemalle, joka sijaitsee Lahdesta puolivälissä Kouvolaan. Hieman aluksi epäröimme, sillä kundien ajopeli oli kooltaan jotakin sardiinipurkin ja tulitikkurasian väliltä. Harkitsimme asiaa ehkä nanosekunnin ja hyppäsimme kyytiin. No, emme aivan hypänneet vaan ahtauduimme... JO ja yksi kundeista, jolle lankesi osa istua kanssamme takapenkillä, kinasivat hetken siitä, kumpi joutuisi istumaan kumman sylissä. Matkaan kuitenkin päästiin ja voi sitä riemua, kun oltiin jo edetty Kausalaan asti! Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä tie oli pimea ja autio. Todennäköisyys saada kyyti on siinä vaiheessa heikohko, kun autoja ei yksinkertaisesti tullut. Onneksi Matkakeidas oli auki siihenaikaan illasta tai yöstä, pääsimme sisään lämmittelemään ja tekemään jatkosuunnitelmia. Ilman pelastusta vaihtoehtoinamme olisivat yöpyminen Matkakeitaalla tai punkkaaminen JOn porukoiden kesäasuttavalla mökillä, joka sijaitsi pimeän metsän keskellä puolentoista kilometrin päässä. Kerroimme kuitenkin eräälle Matkakeitaan työntekijälle siitä, millä asialla olimme liikenteessä. Hän oli myöhemmin juorunnut meistä joillekkin asiakkaille, niille suurinpiirtein ainoille meidän lisäksemme. Juttu poiki meille kuitenkin pelastuksen, saimme auttavaisilta herroilta kyydin! Kyyti vain sattui olemaan takaisin Lahteen, joten leuka kohti rintaa painettuna lähdimme matkaan kohti uusia pettymyksiä.