Hey Hey Alanya

JO suuntasi syksyllä 2010 gradun teon vuoksi Kreikan Samoksen saarella olevalle koiratarhalle ja suunnitelmissa oli yhdistää reissuun seikkailu Turkin puolella. EM siis päättikin ottaa äkkilähdön (Antalya, määrittelemätön majoitus) Turkkiin ja sovimme tapaavamme siellä. EM menisi paikalle etukäteen ja JO tulisi perässä ottaen lautan Samokselta Kusadasiin ja bussin Kusadasista määränpäähän. Onneksi Finnmatkat lähetti EMin toivotusti nimenomaan Alanyaan, jossa JOlla oli entuudestaan tuttuja.

JO suuntasi aamuvarhaisella Samoksen satamaan, josta lautta Kusadasiin lähti ja matka kesti parisen tuntia. Kusadasissa JO päätti ottaa taksin bussiasemalle, mutta kuski olikin oma-aloitteinen ja uteli läpi koko reissusuunnitelman ja kävi selvittämässä, miten Alanyaan asti pääsee bussilla. Kävi ilmi, että suoraa yhteyttä ei ollut, vaan pitäisi mennä toisen kaupungin, Aydinin kautta. Aydinista suora bussi Alanyaan lähtisi kello 14, mutta bussi Kusadasista Aydiniin lähtisi vasta sen jälkeen. Taksikuski tarjoutui viemään JOn Aydiniin ja kun hinnasta päästiin sopuun, niin matka alkoi. Aikaa bussin lähtöön oli runsaasti, joten yllättäen taksikuski päätti viedä matkalla JOn lounaalle hyvään ravintolaan ja kustansi kaiken, mikä oli suomalaisen silmissä hivenen erikoista… ruoka kuitenkin oli hyvää! :P Toki vastavuoroisesti JOn oli huolittava taksikuskin käyntikortti yhteydenottoa varten, jota ei kuitenkaan koskaan tulisi... Aydinista JO osti bussilipun Pamukkale-yhtiön bussiin, joka suuntaisi Alanyaan (20 €). 

Alanya Airport

Matka Alanyaan oli pitkä (8 h), mutta bussi varsin mukava. Kaikilla matkustajilla oli oma näyttö edellisen penkin selkänojassa ja siitä saattoi esimerkiksi katsella televisiota tai elokuvia ja kuunnella musiikkia. Lisäksi bussissa toimi langaton Internet ja juoma-/välipalatarjoilu sisältyi hintaan. Kaiken lisäksi JO sai kaikkea tuplamäärän bussissa työskennelleeltä mieheltä. Raskaan 8h täysihoidossa  istumisen jälkeen oli jo ilta, mutta vihdoin bussi oli Alanyan asemalla jossa EM oli vastassa! Tähän asti EM oli pyörinyt Alanyassa kuin toripulu lähes kaksi vuorokautta. Kaupunkiin oli hauskaa tutustua, jos ei oteta huomioon lukuisia huomionosoituksia, joita yksinään kulkeva tyttönen sai. Voi sitä riemun hetkeä, kun tämä kaksikko vihdoin kohtasi...!

Alanya central area

Suunnitelmanamme oli, että JO majoittuu EMin hotellihuoneeseen. EM kävi asiaa kysymässä respasta ja heille asia oli ok, ainoastaan matkanjärjestäjältä pitäisi saada varmistus. No sitä ei tullut, vaan Finnmatkat ehdottomasti kielsi JOta majoittumasta samaan huoneeseen! Mitäs nyt sitten? EM ei halunnut olla yksin, eikä tosiaan ollut budjetoinut kahteen majoitukseen, saati sitten JO, joka ei ollut budjetoinut siihen ensimmäiseenkään! Apu löytyi onneksi hetkessä, joskin etenkin EMiä alkuun arvelutti, majoituimme nimittäin lopulta neljän kurdimiehen luokse! Mainittakoon, että JO tosin tunsi ennalta näistä kolme. Asunto oli Itäisen rannan (Keykubat-ranta) lähettyvillä ja siellä oli keittiö, olohuone, kylpyhuone, kaksi isoa parveketta ja makuuhuonetta. Meille tarjottiin omaan käyttöömme toista makuuhuoneista, jonka otimme ilomielin vastaan. Avara ja kliinisen siisti huone muutti päivien saatossa muotoaan, kun se hautautui rojujemme alle tehden siitä lähes tunnistamattoman näköisen. Naiset reissussa!

EM oli viimeksi ollut rantalomalla vuosia sitten, joten Alanyan reissun yksi päätarkoitus oli viettää rentouttavaa rantaelämää.



Jättidrinkki



Rantajuomisia

Yhtenä päivänä kävimme uimassa ja ottamassa aurinkoa läntisellä Kleopatra-rannalla, mutta pian saatoimme todeta vähemmän ruuhkaisen Itäisen rannan omaksi suosikiksemme. Muut päivät vietimmekin siis aurinkoa ottaen itäisen rannan puolella. Kantapaikkamme oli ravintola Flamingon ranta, jossa osa ystävistämme työskenteli.

Flamingo beach by night

Saimmekin reissussa monia uusia tuttavuuksia ja JO pääsi tutustumaan vanhoihin paremmin. Flamingo-ravintolan pojat muistivat JOn oikein hyvin, joten tuntui mukavalta viettää siellä iltaa. Saimme tutustua myös hostimme Hn kummityttöön, turkkilaisruotsalaiseen hyvin valloittavaan 5-vuotiaaseen Miraan, jonka kanssa yritimme kovasti kommunikoida ruotsiksi. Alku-ujostelun jälkeen Mira oli oikein hyvää kaveria kanssamme ja halusi jopa lahjoittaa JOlle rannerenkaita. Mira taisi myös olla Turkissa ainoa, joka ihastui tarjoamiimme tuliaissalmiakkeihin ;) yllättäen H mielellään antoikin ne kaikki Miralle…

JO & Mira

Kaupungilla kävimme pariin otteeseen shoppailemassa. Aggressiivinen kaupustelu on Turkissa nykyisin kiellettyä, mutta siltikin välillä tuntui ahdistavalta, kun mitään ei saanut katsella rauhassa. Mainittakoon kuitenkin, että paikallisten ystävien ollessa mukanamme oli ostoksilla käynti aivan toisenlaista! Kaupustelijat pysyivät kaukana ja hiljaa, sekä saimme toisinaan tingittyä parempia diilejä. Mukaan tarttui pääasiassa vaatteita. Joka paikassa ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja saatoimme poiketa puoteihin juomaan omenateetäkin. Euroilla pärjäsi Alanyassa varsin hyvin, onneksemme monet olivat myös pyöristäneet sen hetkisen kurssin niin, että laskeminen olisi helppoa. Euro vastasi usein kahta liiraa, vaikka todellisuudessa yhden liiran arvo ei ollut aivan viittäkymmentä senttiä. Automaateilta sai myös valita nostaako rahat euroissa vai liiroissa, mutta automaatilla käteisen nostaminen maksoi jonkin verran. Euroilla saattoi maksaa lähes kaikkialla, mutta usein sai liiroja takaisin.

Alanya harbour

Loman loppupuolella JO päätti vielä tsekkailla mestoja ennen paluutaan Samoksen saarelle, josta lento Ateenan kautta kotiin olisi. EM sen sijaan palaisi kotiin lomalennolla Antalyasta. JO lähti yöbussilla kohti Antalyan lentokenttää, josta matka taittui reittiä Izmir-Kusadasi-Efesos-Pamukkale-Samos-Ateena-Helsinki! EM vietti viimeisen illan villisti juhlien Alanyan yössä ennen paluutaan Suomeen. Oikeasti näin ei ehkä tapahtunut. 

Reissu oli ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista kaikin puolin, varsinkin tapaamiemme ihmisten osalta. Joskin hostimme H totesi haluavansa unohtaa meidät ikuisiksi ajoiksi, sillä hän olisi halunnut mennä naimisiin JOn kanssa, mutta JO ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Tiedämme kuitenkin palaavamme vielä joskus Alanyaan ja ehkä tutustuvamme Turkkiin laajemmaltikin...



Michael's bunnies :)



Paris C'est toujours Paris...!

Iki-ihana Pariisi valloitti sydämemme jo ensivierailulla. Edellisestä yhteisestä Pariisin reissusta olikin vierähtänyt jo reilu vuosi, joten päätimme nyt (7/2010) suunnata paikalle uudestaan. Valitsimme majapaikaksemme taas saman, edullisen budget hotelli Apin sen loistavan sijainnin vuoksi (emmekä tarkoita nyt sitä bordellikatua).

Eiffel

         

Hotelliomistajasedän itsetekemiä kelloja

Saavuttuamme Pariisiin ja siirryttyämme hotellille saatoimme huomata, että lähes kaikki oli ennallaan. Kierosilmäinen hotellisetä oli yhä paikalla, tosin nyt hänen vaimonsa (?) myös asui hotellin yhteydessä. Respa oli edelleen täynnä omistajan itsensä tekemiä, toinen toistaan merkillisemmän näköisiä kelloja, joiden tikitys jäi soimaan päähän. Tällä kertaa respansetä ei kuitenkaan tarjonnut meille kananroikaleilla höystettyä lounastaan mikä olikin hyvä, koska nyt meitä oli reissussa yhden kasvissyöjän sijasta kaksi.

Parc Asterixin paras laite :P

Viime vuotisesta reissusta poiketen päätimme käydä katsomassa tällä kertaa Parc Asterixia, joka on ranskalaisen piirtäjän Albert Uderon ja käsikirjoittaja René Goscinnyn Asterix-aiheiseen sarjakuvaan perustuva teemapuisto. Parc Asterix on selvästi enemmän paikallisten suosiossa toisin kuin Disneyland, jota lähinnä turistit kansoittavat. Suuntasimme alkajaisiksi junalla lentokentälle, josta matka jatkui bussilla määränpäähän. Parc Asterix -puisto osoittautui varsin sympaattiseksi gallialaiskyläksi, jossa kuitenkin oli riittävästi laitteita ja nähtävää päiväreissua ajatellen. Jonot laitteisiin olivat kuitenkin yllättävän pitkiä ja aikaa jonottaminen vei runsaasti, joskin useissa laitteissa käytyämme ymmärsimme miksi. Gallialaiskylän tutut hahmot kuten Asterix, Obelix ja päällikkö Aladobix seikkailivat alueella. Lisäksi kävimme katsomassa myös teatteriesitystä ja delfiinishowta.

The Show!

Parc Asterix

Toki kun Pariisissa oltiin, niin ei Disneylandia voinutkaan missata... Tällä kertaa päädyimme vierailemaan myös studioiden puolella :) Tultiin reissussa siihen lopputulokseen, että me ei taideta koskaan kasvaa aikuisiksi. Tai ainakaan tylsiksi sellaisiksi?

Hollywood Tower @ Studios

 

Paraati

Paraati

Kävimme myös katsomassa kuuluisaa Paris Plagea. Tähän aikaan vuodesta Pariisiin Seinen varrelle roudataan satoja rekkalastillisia hiekkaa, jotta saadaan kokoon ns. rantakatu palmupuineen. Plagelle eli beachille pystytetään erilaisia kojuja ja iltaisin tarjolla on erinäistä ohjelmaa. Paris Plage ei juurikaan kyllä sykähdyttänyt. Ihan kiva ajatus, että kaupunkilaisille tarjotaan hiekkaa, mutta siinä se suurimmaksi osaksi olikin. Tällä beachilla ei voinut edes uida! Tosin lämpötilakin oli koko reissun ajan polttavat parisenkymmentä astetta, joten rannalla lojumiseen emme kokeneet tarvetta.

Paris Plage!

Kiertelimme paljon kaupungin loputtomia katuja, jotka jaksavat aina ihastuttaa kauniine rakennuksineen, söpöine pikku putiikkeineen sekä houkuttelevine boulangerieineen. Kävimme läpi eri kaupunginosia, arrondissementejä, kuten esimerkiksi Montparnassea, numero 15:ta. Bongasimme myös luomutorin, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista hedelmistä ja vihanneksista aina vaatteisiin ja tavaroihin. Pariisi on yksi niistä kaupungeista, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Sitä mitä Pariisista et löydä, sitä et tarvitse! Toki maineensa veroisesti Pariisi hemmottelee erityisesti kulttuurin ja muodin ystäviä.

Boulangerie

Erästä iltaa päädyimme viettämään rakastamallemme Montmarten kukkulalle, jossa kävimme syömässä samassa ravintolassa kuin edellisvuonna (ja joka muuten oli nostanut hintojaan!). Sen jälkeen suuntasimme lukuisten muiden tavoin istuskelemaan Sacre Coeurin edustan rinteelle. Ihmiset kuuntelivat musiikkia, pystyttivät picnicejä, joivat viiniä ja seurustelivat rennosti. Yllätykseksemme kukkula kuitenkin suljettiin illalla kymmenen maissa ja meidän täytyi etsiä vaihtoehtoinen illanviettopaikka. Siis miten joku kukkula muka voidaan sulkea! Näköjään voidaan, juhlakansa ajettiin tylysti tiehensä juuri kun alkoi olla hauskaa.

Notre Dame

Riemukaari

Edellisellä reissulla tutustuimme mm. Luxemburgin puiston antiin, joten nyt vuorostamme suuntasimme Buttes Chaumontille, jossa vietimme muutaman aurinkoisen tunnin ruohikolla lojuen. Etsimme kuumeisesti näköalakukkulaa, josta olimme kuulleet ja jota emme koskaan löytäneet. Siispä tyydyimme kiertelemään ympäriinsä. Pääsimme todistamaan hääkuvauksia sekä bongasimme lätäköstä kilpikonnan! Tämä veijari oli poikkeuksellisen vikkelää sorttia, sillä se ehti livistää, ennen kuin JO ehti päättää lähteäkö "pelastamaan" konna-parkaa vai ei :P

Buttes Chaumont

Pariisin tämänkertaisella reissulla saimme osaksemme paljon huomiota. Kaduilla kulkiessamme ihmiset ottivat rohkeasti kontaktia, mutta ei mitenkään epämiellyttävällä tavalla. Jopa läheisen ruokakaupan ihku vartija vilkutti meille joka kerta kaupan ohi kävellessämme! Seuraamme yritti lyöttäytyä satunnaisesti myös jos jonkinlaista hiihtäjää, kuten metrossa EMiä seuraamaan lähtenyt bisnesmies illallisehdotuksineen. JO puolestaan sai kokea naisen hennon kosketuksen, kun jo parhaat päivänsä ohittaneen näköinen maksullinen leidi yhtäkkiä kouraisi kadulla takapuolesta :D ja sitten! Paluulennolle lähdettäessä EM koki varsinaisen elokuvamomentin. Charmantti check-in-virkailija, joka muuten osasi melko hyvin suomea, tallusti hämmästykseksemme ennen lähtöä koneeseen jatkamaan aikaisemmin alkamaamme juttutuokiota. Lopuksi hän vaivihkaa tarjosi puhelinnumeroaan! Ranskalaiset muutenkin ovat oikein hurmaavia sekä avuliaita. Vaikka tämä oli ties kuinka mones kerta EMille Pariisin metrossa, niin taas sitä vaan jäätiin matkalaukun kera jumiin poistumisporteissa... ja jälleen joku kiva kanssamatkustajasetä tuli hätiin, ei huolta! Tästä onkin muodostunut jo perinne.



JO & EM ostoksilla :)

No place like London

Ryanairilla oli tarjolla edulliset lennot Lontooseen joulukuussa 2009, joten päätimme suunnata sinne. Pihistelyn makuun kun pääsimme, saimme myös kuningasidean varata mahdollisimman edullinen majoitus, mutta mahdollisimman hyvällä sijainnilla. Tuloksena oli Hostel Smart Russell Square ja 24 hengen sekamajoitus. EM oli jo muutaman kerran aikaisemminkin vieraillut Londonissa, joten sniiduilun kautta reissuun sai mielikuvituksellisuutta :P

2.12. ke

Matka Pirkkalasta kohti Lontoota alkoi myöhään illalla, lento lähti hieman myöhässä ilta yhdentoista jälkeen. Ostimme jo Pirkkalasta meille bussiliput Stanstedin lentokentältä Lontoon Liverpool streetille. Menomatka sujui varsin rattoisasti, törmäsimme matkalla nuoreen mieheen, joka oli juuri muuttamassa Lontooseen ja joka liittyi seuraamme. Muutaman tunnin lennon ja ryöstöhinnoiteltujen lentokonesapuskoiden jälkeen olimme vihdoin Englannissa!

Bensku!

3.12 to

Bussi keskustaan lähti melko pian koneen laskeuduttua. Matka kesti noin tunnin. Pysähtyessämme Liverpool streetille ilmeni, että bussikuskimme ei ollut kovin palvelualtis: saimme kaivaa itse matkatavaramme auton tavarasäiliöstä. JOn matkalaukku oli aivan takimmaisena, joten sen olisi saanut paremmin pois toiselta puolelta. Muiden otettua omat tavaransa JO kuitenkin konttasi tyylilleen uskollisesti korkkareissa tavarasäiliöön hakemaan matkalaukkua, jolloin kuski alkoi jo sulkea säiliötä JO:n ollessa vielä sisällä. Kiitos vaan ystävällisyydestä! Liverpool streetiltä oli kohtuullisesti matkaa hostellillemme ja oli yö, joten päätimme ottaa taksin. Taksikuski oli mukava pappa ja taksi musta perinteinen. Oli muuten paljon kivemmat kärryt kuin Suomessa! Lopulta olimme hostellilla, saimme taksimatkastakin vähän alennusta, koska meillä ei ollut lainkaan kolikoita. Saavuimme huoneeseemme (onneksi sentään pääsimme samaan huoneeseen) ja totesimme järkytykseksi huoneen olevan erittäin pieni: siellä oli kolmikerroksisia sänkyjä kahdessa rivissä, neljä kummassakin. Pimeässä yritimme selvittää mitkä sängyistä olisivat vapaat ja kaksi yläsänkyä valikoituivat vuoteiksemme. Ensimmäinen yö oli jonkin verran shokki, porukkaa kulki edestakaisin ja valot räpsyivät. Tämän kokemuksen jälkeen tuntui siltä, että pystyisi yöpymään ihan missä tahansa... Onneksi vuoteiden edessä sentään oli verhot.


Hostel Smart Russel Square

 Aamulla suuntasimme aamiaiselle, joka kuului hintaan. Kävi ilmi, että aamiainen tarkoitti riisimuroja, vaaleaa kuivaa paahtoleipää, hilloa tai voita, maitoa, teetä ja kahvia. No, oli sentään jotakin ja jos tarkemmin ajattelee, niin aamiainen oli hintaan verrattuna lähes ok.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme suoraan luonnonhistorialliseen museoon South Kensingtoniin. Liikkumiseen käytimme metroa, jonne ostimme viiden päivän travel cardit. Englannin sää oli vanha tuttu: satoi.

Museo oli hieno ja osastoja oli paljon. Pääsimme mm. kokemaan demonstroidun maanjäristyksen, ihailemaan dinosaurusten luurankoja, kiviä ja ihmiskehon toimintaa. Sisäänpääsy oli maksuton. Täällä aikaa olisi helposti mennyt paljon enemmänkin, etenkin ihmispuolella oli paljon erilaisia laitteita, mitä pääsi itse testimään. Näimme myös ”elävän” dinosauruksen (ei, kyseessä ei ollut rouva J. Tukiainen).

Luonnonhistoriallisen museon jälkeen pyörimme Hammersmithin alueella ja kävimme Lloydsissa syömässä nachoja. Oli muuten erikoista, että kasvissyöjän nachoannos maksoi 5 puntaa, kun taas sekasyöjä sai oman nachoannoksensa, jossa nachojen lisäksi oli kanaa, 4 punnalla. Ei se mitään, hyvää oli kuitenkin ja täysin kohtuuhintaista.

EM @ Lloyds Bar

Luonnonhistoriallisen museon jälkeen menimme King's Crossille etsimään laituria yhdeksän ja kolme neljännestä. Laituri löytyi lopulta – ja samalla iso liuta kikattavia aasialaisteinejä. Teinien lähdettyä kävimme vaivihkaa nappaamassa muutaman kuvan ja yritimme olla itse näyttämättä kikattavilta teineiltä.

JO & laituri 9¾

Iltapäivällä ja illalla vain kiertelimme katselemassa kaupunkia ja ottamassa valokuvia. London Eye, maailman suurin maailmanpyörä, näytti erityisen kauniilta myöhään illalla. Lisäksi tsekkasimme mm. Big Benin ja Tower Bridgen.

4.12. pe

Perjantaina suuntasimme ensin Westminster Abbeylle, mutta tyydyimme ihailemaan paikkaa vain ulkoapäin, sillä sisäänpääsy olisi ollut 12 puntaa, mikä tuntui paljolta. Sen jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta mennä British Museumiin, joka oli ilmainen. Paikan valtavasta koosta johtuen päätimme valita vain ne näyttelyt, jotka kuulostivat parhailta. Kiinnostuksemme suuntautui Egypti-osastolle. Niinpä kiertelimme aikamme muumioita ihastelemassa ja kauhistelemassa.

Muumijo

British Museumin jälkeen poikkesimme pikaisesti Harrodsilla, jossa teimme nopeasti ja lyhyesti tuliaisostoksia. Myös pikainen visiitti egyptiläisiä portaita ihailemaan oli tehtävä, kunnes tungos alkoi liikaa ahdistaa ja suuntasimme muualle.

Illemmalla pyörimme Oxford Streetillä shoppailemassa. Punnan kurssi oli sopivan alhaalla ostoksia ajatellen. Lisäksi monet kaupat tarjosivat himoshoppailijoiden (ei siis meidän) päänmenoksi hyviä alennuksia.


Oxford Street

 Lontoossa joka puolella jaettiin erilaisia lippuja & lappuja, joilla sai milloin mitäkin alennuksia. Me bongasimme alennuslipun Oxford Circuksen Komediaklubille ja päätimme mennä katsomaan mitä Inkey Jones tarjoaisi. Liput maksoivat alennuksen kera 6£ normaalin 8£ sijaan. Komediailta oli reissun parhaita puolia, Inkey oli hulvaton! Inkey teki showssaan pilaa yleisön kustannuksella ja JO pääsi yhdeksi päähenkilöistä. Inkey aloitti illan katsomalla pitkään JOta ja toteamalla, että selvästikään kaikki huoneessa eivät ole samalta planeetalta (JOlla oli tuohon aikaan leiskuvan punaiset pitkät hiukset). Ilta aloitettiinkin siis selvittämällä mitä eri kansallisuuksia oli paikalla. Kun kävi ilmi, että läsnä oli ruotsalaisia, Inkey kyseli perään onko muita skandinaaveja, jolloin pari norjalaista ilmoittautui. Myöhemmin, kun suuri osa kansallisuuksia oli käyty läpi, kyseli Inkey onko vielä muita. Nyt EM ilmoitti meidän olevan Suomesta. Tällöin Inkey totesi, että hän kysyi jo aiemmin onko paikalla skandinaaveja, johon JO tietysti maantieteilijänä ilmoitti, että Suomi ei ole osa Skandinaviaa vaan kuuluu Fennoskandiaan. Tästä seurasikin brittiläiseen tapaan jatkuvaa pilkkaa, ("suomalaiset, jotka eivät edes tiedä missä Suomi sijaitsee") joskin otimme asian huumorilla. Myöhemmin Inkey kyseli vielä yleisöltä mitä he tekevät työkseen ja kysyi tätä myös JOlta. JO ilmoitti olevansa opiskelija. Tähän Inkey totesi, että varmastikaan JO ei opiskele ainakaan maantiedettä. Noh, juuri sitä, ja seurauksena oli naurunremakka. Ilta oli todella hauska ja sen päätteeksi fanitimme molemmat ihanaa Inkey Jonesia.

Oxford Circus

5.5. la

Kävimme katsastamassa suihkut, jotka olivat järkytys. Syvällä maan alla oli valtava ja luotaantyöntävä yhteissuihkutila (miehille ja naisille sentään omat). Ainoa plussa oli se, että tarjolla oli ilmaiset hiustenkuivaajat.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen suuntasimme London Dungeoniin, jonne olimme ostaneet yhteislipun London Aquariumin kanssa. Yhteislipulla säästi muutaman punnan. Kierros museossa kesti reilun tunnin verran. Paikka oli jonkin verran erilainen kuin etukäteen odotimme, mutta positiivisella tavalla. Voimme suositella! Kierroksella liikuttiin ryhmässä paikasta toiseen ja jokaisessa paikassa oli omanlaisensa henkilöt ja tapahtumat, joista joihinkin yleisö otti osaa. Voisi kuvitella, että etenkin lapsia Dungeon kiehtoisi, tosin pienimmät nappulat saattaisivat pelätä. Itsehän emme säikähtäneet kertaakaan! 

London Dungeon

Kauhumuseon jälkeen vuorossa oli tiedemuseo, joka osoittautui hyvin tylsäksi, joten emme viipyneet siellä kauaa. Sinänsä muovit, lääketiede jne. olivat aiheina mielenkiintoisia, mutta tietopläjäys ei juuri sillä hetkellä innostanut. Emme ehkä suosittelisi tätä lapsille tai lapsenmielisille - kuten meille!

Välissä teimme myös lyhyen ajelun punaisella kaksikerroksisella bussilla, double deckerillä, koska se on must juttu Lontoossa. Erityisesti kannattaa havitella paikkaa yläkerran etummaiselta penkiltä, what a view!

Ihmiset Lontoossa ovat oikein mukavia ja ystävällisiä. Vaikka suurkaupungissa kaikilla tuntuu olevan kamala kiire jonnekin, niin silti aina on aikaa olla kohtelias. Suomessa ei juuri ole tapana kommentoida satunnaisille ohikulkijoille mitään, mutta Lontoossa se vaikutti olevan yleistä. Esimerkiksi poika metron rappusissa totesi JOlle yllättäen ”I like your hair” ja vanha mummo bussissa ohittaessaan ”sorry my darling”. Lisäksi esimerkiksi kauppojen kassoilla työskennelleet (miehet) juttelivat meille innokkaasti. 

Illalla suuntasimme tourille lentokentällä tapaamamme hepun kanssa, joka oli muuttanut Lontooseen ja esitteli meille nyt joitakin kaupunginosia. Kävimme kävelemässä muun muassa Southwarkissa ja Angelin alueella. Angelistä löysimme lopettavan kirjakaupan, jossa oli järkkyalennuksella kaikkea kivaa. JO teki aarrelöytöjä, mm. Dictionary of geography lähti mukaan pilkkahintaan.

London Eye

Illalla sorruimme uudestaan komediailtaan. Inkeyn veti suurimman osan ajasta, mutta kaksi muutakin herraa esittelivät taitojaan, joskaan eivät vetäneet vertoja ihku-Inkeylle.

6.5. su

JO käytti ensimmäistä kertaa Tescon itsepalvelukassaa, milloinkohan moiset tulevat Suomeen? Sunnuntaiaamuna kävimme London Aquariumissa, joka vastasi lähinnä Helsingin Sealifea. Esillä oli erilaisia haita, rauskuja, kilpikonnia ja ties mitä kaloja. Pidimme kyllä paikasta ja viihdyimme, mutta Sealife ajaa kyllä käytännössä saman asian. Mainita voisi kuitenkin liejuryömijät. Ne ovat kaloja, jotka kykenevät liikkumaan kohtuullisesti myös kuivalla maalla.

London Aquarium

Päivällä metsästimme itsellemme adapterin Tottenham Court Roadilta, sillä tässä vaiheessa kännyjen ja kameroiden akut olivat finaalissa. Illalla kävimme kävelemässä Hyde Parkissa ja katsomassa Buckinghamin palatsia. Oli sen verran myöhä, ettemme pimeydessä nähneet juurikaan nenänvarttamme pidemmälle. Sinänsä harmi, sillä alue on yleensä ykköspaikoilla nähtävyyksien listalla.

7.12. ma

Aikaisin maanantaiaamuna luovutimme hostellihuoneen (tai siis sänkymme) erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Ne yöt, jolloin seuranamme oli pääosin miehiä sujuivat ok, mutta yöt, jolloin valtaosa asukeista oli naisia, olivat helvettiä yöllisine meikkaus- ja kikatustuokioineen. Skippasimme myös kulinaristisen aamiaisen ja suunnistimme tutustumaan Camdeniin ennen kotiin lähtöä.

JO @ Camden Town

Matka Camden Towniin ei sujunut aivan mutkitta, metrossa oli jotakin ongelmaa ja olimme pysähdyksissä maan alla reilun puolen tunnin ajan. Meille ei kerrottu mistä oli kyse, mutta tullessamme Camdeniin oli laiturilla vastassa useita poliiseja. Suurempaa hässäkkää ei kuitenkaan aiheutunut. Camdenissa lähinnä kiersimme kävellen katselemassa aluetta ja ennen kotiin lähtöä poikkesimme vielä Hammersmithissä syömässä.

Bussi haki meidät Liverpool streetiltä lentokentälle. Kentällä punnitsimme matkalaukkumme ja huomasimme ylikiloja olevan muutaman (Ryanairilla ruumaan saa laittaa 15 kg ja 10 kg käsimatkatavaroihin). Purimme laukuistamme hieman painoa käsimatkatavaroihin. Viedessämme matkalaukut bag dropiin puntari näytti kuitenkin painoksi vain reilut 12 kiloa... jompikumpi vaaoista huijasi!

Stanstedin lentokentällä shoppailumahdollisuudet ovat hyvät, kauppoja riittää. Ostimme mm. Sinkkuelämää dvd-boksit 42 punnalla. Kuvittelimme, että turvatarkastuksen jälkeen sääntö 1 käsimatkatavara ei enää päde, tai että siihen ei lasketa tax free –ostoksia lentokentältä. Koneeseen mennessä kävi kuitenkin ilmi, että meitä oli vahtimassa kunnon natsitäti joka vaati, että matkatavaroita saa olla vain tasan yksi. Erästä naista vaadittiin esimerkiksi jättämään leipänsä ja banaaninsa pois koneesta, mikäli ne eivät mahdu hänen laukkuunsa. Meille tulikin siis melkoinen kiire alkaa purkaa ostoksia pakkauksista ja änkeä tavaroita yhteen pussiin. JOlla meinasi aika loppua kesken, mutta lopulta kaikki tavara saatiin samaan paperikassiin. Kassin päälle piti virittää muovipussi pitämään ostokset yhdessä kasassa kävelymatkan ajaksi koneeseen. Viritelmä hajosi käsiin sillä sekunnilla, kun JO astahti koneeseen :D Onneksi Suomen päässä sai poistua koneesta useamman kassin kanssa!

Matka oli antoisa ja Lontoossa saisi hyvin kulumaan aikaa paljon enemmänkin kuin muutaman päivän. Lontoossa on kaikille kaikkea ja sanotaanhan, että ken on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään...

Trafalgar Square

Sää oli vaihteleva, useampana päivänä satoi, mutta pääasiassa sateet olivat lyhyitä kuuroja. Hintataso Lontoossa ei mielestämme ole niin korkea kuin usein annetaan ymmärtää, joskin riippuu tietysti alueista missä liikkuu sekä punnan senhetkisestä kurssista. Melko pienellä budjetilla selviäminen on kuitenkin täysin mahdollista ja ydinkeskustassa pystyy kävellenkin suunnistamaan, sillä se on esimerkiksi Pariisiin verrattuna varsin kompakti. Metro on kulkuvälineenä kuitenkin nopea ja helppo tapa siirtyä paikasta toiseen.

Roundtrip - 5 countries in 12 days!

Bremen-Edinburgh-Dublin-Luxembourg-Arlon-Vianden 13.-22.1.2010

Reissukuumeen iskettyä mutta opiskelijabudjetin varassa eläessä päätimme tutustua kunnolla halpalentoyhtiö Ryanairin tarjontaan. Tammikuu matkustusaikana ei ehkä ole ihanteellinen, mutta yliopistolla ja ammattikorkeassa olisi tällöin väljää ja lisäksi töistä saisi helpommin vapaata. Ryanairilla ei ole paljoa kohteita, joihin lennetään suoraan Suomesta. Näistä useampaan jo tutustuneena päädyimmekin miettimään sitä vaihtoehtoa, että lentäisimme Ryanairilla jonnekin ja jatkaisimme sieltä edelleen muualle… Aloimme tutkia mihin pääsee tammikuussa edullisesti ja minne sieltä olisi edullinen jatkoyhteys. Lopputuloksena varasimme lennot Pirkkala-Bremen-Edinburgh-Dublin-Frankfurt-Pirkkala. Ilman ruumaan meneviä matkatavaroita hintaa lennoille tuli yhteensä n. 100 €/hlö. Hostellimajoitukset varasimme pääsääntöisesti hostelworldin kautta. Suosimme myös majoituksissa edullisuutta, joskin keskeisellä sijainnilla. Bremenissä emme yöpyneet, Edinburghiin varasimme 3 yötä kahdeksan hengen sekahuoneesta, Dubliniin 3 yötä kuuden hengen naistenhuoneesta (sis. aamiainen) ja Frankfurtista (Frakfurt-Hahnin kenttä) päätimme suuntaavamme bussilla Luxemburgiin, josta varasimme kolmen yön majoituksen kuuden hengen sekahuoneesta (sis. aamiainen). Bussimatkat Frankfurt-Luxembourg kustansivat noin 20 €/suunta ja majoitukset noin 10 €/yö, paitsi Luxembourgissa hostelli oli n. 20 €/yö.

13.1.2010 ke

Aamulla suuntana oli Pirkkalan lentoasema ja sieltä lento Bremeniin, jossa olimme perillä noin klo 11 paikallista aikaa. Iltalentomme Edinburghiin lähtisi vasta klo 19, joten suunnistimme kaupungille. Bremen oli edellisvuodesta tuttu kaupunki, joten liikkuminen oli helppoa, eikä iltalennolle ehtimisestä tarvinnut stressata. Lentokenttä on hyvin lähellä kaupungin keskustaa (~4 km) ja raitiovaunu kulkee suoraan kentän edestä keskustaan monta kertaa tunnissa. Matka kestää ehkä noin 10 minuuttia ja maksaa pari euroa. Bremenissä suuntasimme ensimmäisenä syömään vanhaan tuttuun italialaiseen Rialto-kahvilaravintolaan, jossa on ihania gnoccheja ja suussa sulavia italialaisia jäätelöitä. Bremenissä oli varsin kylmä ja tuulista, joten kaupungilla pyöriminen jäi minimiin, pyörähdimme nopeasti raatihuoneella ja katsomassa musikanttipatsasta, mutta päätimme pian suunnata loppuajaksi Waterfront-ostoskeskukseen. Vietimme loppuajan ennen paluuta lentokentälle ostarilla, jossa ostosten tekoa tosin rajoitti rahan lisäksi myös se tosiasia, että 10 päivän reissulla mukana oli ainoastaan yksi reppu, joka sai painaa enintään 10 kiloa. Ylitimme itsemme tällä reissulla matkatavaroiden vähyyden suhteen!



Bremenin mylly

Iltalentomme Edinburghiin lähti ajallaan ja pääsimme nopeasti ja ongelmitta perille. Ostimme kentältä edestakaiset bussiliput keskustaan ja kaupunkiin saavuttuamme lähdimme kartan kanssa etsimään hostelliamme. Hostellimme Cowgate oli sijainniltaan erinomainen, mutta tietyllä tapaa nimi kyllä kuvasi paikkaa… Respan mies oli ystävällinen, mutta vähän ihmetystä herätti se, ettemme saaneet esimerkiksi liinavaatteita lainkaan mukaan, vaikka yleensä hostelleissa olemme saaneet. Tällä kertaa ne kuulemma olisivat jo valmiina huoneessa… eli toisin sanoen vaihdetaankohan niitä miten usein?! Saimme avaimet ja ohjeet kuinka löydämme huoneemme. Saavuttuamme huoneeseen oli tilanne hieman hämmentävä: Kolme kerrossänkyä, joista jokaisen alasängyssä majoittui tummaihoinen mies. Huhuilimme ”hello” tullessamme, mutta vastausta ei kuulunut, mikä lisäsi hieman vaivaantunutta tunnelmaa. Huoneessa etsiydyimme vapaisiin sänkyihin, joissa tosiaan oli lakanat valmiina – JOn sängyssä vain ja ainoastaan lakanat. Tosin hetken kuluttua JO sai peiton alasängyssä olevalta mieheltä –hän oli ottanut omansa lisäksi JOn peiton. Tyynyä ei löytynyt ja Jo heräsikin keskellä yötä siihen, kuinka pää hakkasi sängyn laitaan –alasängyssä oli meneillään pienimuotoinen maanjäristys. Hyvää yötä vaan!

14.1.2010 to

Aamulla JOn sänkyyn oli ilmestynyt tyyny kuin tyhjästä. Miehet lähtivät huoneesta aikaisin ja mekin päätimme suunnistaa kaupungille. Vierailimme mm. Edinburghin linnassa ihastelemassa näkymiä ja kruununjalokiviä. Kävelimme myös ympäri kaupungin keskustaa. Tietyllä tapaa kaupunki oli hieman aavemainen ja rujo, mutta samalla myös kiehtova. Sää oli kylmähkö, mutta samanlaista viimaa kuin Saksassa ei onneksi ollut.



My man<3

 Illaksi varasimme liput stand up –esitykseen, jossa host Scott Agnewn lisäksi esiintyisivät Gavin Webster, Mat Reed, Andrew Learmonth ja Rhonda Downie. Paikka oli tupaten täynnä ja jouduimme vastoin tahtoamme aivan eteen istumaan, mikä ei tiennyt hyvää. Stand upissa etenkin hostimme Scottin puheesta oli voimakkaan skottimurteen ja todella nopean puhetyylin vuoksi varsin hankala saada selvää. Totta kai hän sitten päätti alkaa jutella meille sillä seurauksella, ettemme täysin saaneet selvää mitä hän mahtoi udella. Loppuajasta sitten tiesimmekin olevamme ohjelmalistalla mukana, ”paikalla olevat suomalaiset, jotka eivät ymmärrä mitään”. Hah haa, toisinaan on raskasta olla niin suosittu.

15.1.2010 pe

Päivä kului kaupungilla kävellessä, kauppoja kierrellessä ja Starbucksissa istuessa. Meille on maailmalla pinttynyt tavaksi se, että kun löydämme hyvän paikan, juutumme sinne kirjaimellisesti ja siitä tulee kantapaikkamme. Edinburghissa se oli ruokailun osalta Bella Italia ja eräs lähipubi. Ajankuluksi päätimme käydä kiertämässä muutamat ilmaismuseot (kirjallisuusmuseo ja lelumuseo), mutta niissä ei oikeasti juurikaan ollut nähtävää. Ne olivat kuitenkin ilmaisia ja aiemmin mainitussa oli varsin ihastuttava vanha vapaaehtoissetä, joka kertoi meille ummet ja lammet skotlantilaisista kirjailijoista sen jälkeen kun EM oli maininnut hänelle, että JO suorastaan rakastaa kirjoja ja on museosta aivan haltioissaan. Tämän johdosta JO yritti murhata EMin katsellaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Ähäkutti! Safkasimme tällä kertaa illalliseksi kiinalaista, halpaa oli, mutta ei ehkä kuitenkaan hintansa veroista. Jälkeenpäin ajatellen yhden päivän olisi hyvin voinut käyttää reissuun joko Glasgowhun tai ylämaalle. No, ensi kerralla sitten.

Illalla kävimme leffateatterissa katsomassa Sherlock Holmesin. Leffassa käynti oli hieman edullisempaa kuin Suomessa, noin 5 puntaa, ja ohjelmisto tottakai valovuosia Suomea edellä. Mietimme myös kummituskierrosta illalla, mutta lopulta emme sellaiselle menneet, vaan päädyimme pubiin! Jäi ehkä vähän harmittamaan, miljöö olisi ollut oiva kummitusjuttuihin! Kierros tosin olisi voinut olla liiankin pelottava asuinympäristömme ja kanssa-asujamme huomioiden...

16.1.2010 la

Viimeinen aamu Edinburghissa. Huonekaverimme olivat heränneet ennen meitä ja vasta nyt suureksi hämmästykseksemme havaitsimme, että yksi heistä olikin nainen. Lisäksi ensimmäistä kertaa yksi heistä puhui meille, hän kertoi tulleensa kaupunkiin opiskelemaan Nigeriasta jne. Tunnelma muuttui välittömästi vapautuneemmaksi.

Päivä kului vähän hitaanlaisesti, tuntui, että kaikki oleellinen ja tärkeä oli jo nähty. Yleinen kaupungilla hengaus olisi tosiaan toiminut paremmin kesäaikaan.

Illalla lensimmekin sitten viikinkien aikoinaan perustamaan Dubliniin. Kentältä suuntasimme bussilla keskustaan, matka maksoi pari euroa. Dublinissa kannattaa varata mukaan pikkurahaa bussilla matkustamiseen, sillä rahat laitetaan koneeseen ja mikäli ei ole tasarahaa, niin maksat ylimääräistä,  takaisin laite ei nimittäin anna vaihtorahaa. Hostellimme Ashfield Housen sijainti osoittautui mainioksi: keskustassa Liffeyjoen yli ja siinä se oli! Bongasimme hostellin suoraan bussista ja jäimme sen edessä olevalla pysäkillä pois. Vaikutelma hostellista oli hyvä, sijainti erinomainen ja kenties yksi mukavimmista ja sympaattisimmista ihmisistä respassa, joita olemme koskaan tavanneet. Ainoa ikävä puoli oli se, että kuulimme joutuvamme vaihtamaan huonetta ensimmäisen yön jälkeen, koska hostellissa oli niin täyttä. Ensimmäisenä yönä huonekaverimme olivat espanjalaisia ja hyvin kovaäänisiä, joten se tosiasia, että meidän täytyisi vaihtaa huonetta, ei enää niin haitannutkaan.

Dublin

Illalla kävimme lyhyesti kiertämässä kaupungilla (mm. Hard Rock Cafe ja Templen baarialue). Dublin on kuitenkin KALLIS kaupunki jopa Suomen hintatasoon tottuneille.

17.1.2010 su

Hostellin aamiainen käsitti muroja maidolla ja höttöistä paahtoleipää sekä mehua. No, ei me mitään kulinaristisia makuelämyksiä tällä hinnalla toki odotettukaan. Aamiaisen jälkeen suuntasimme ihmettelemään kaupunkia. Kiersimme nähtävyyksiä kuten the Spire, joka on jokin ihme pitkä tikku iskettynä keskelle keskustaa. JO olisi halunnut käydä erityisesti luonnonhistoriallisessa museossa, mutta löydettyämme sen paljastui, että se on suljettu korjaustöiden vuoksi. Sen sijaan kävimmekin ilmaisessa taidemuseossa, missä päädyimme itsekin piirtelemään lapsille varattuun taidenurkkaukseen.



JO @ taidemuseo



Dublinin luonnonhistoriallinen museo

Lisäksi katsastimme myös Trinity Collegen ulkoapäin ja muutamia katedraaleja. Dublinin linnaa etsimme pitkän aikaa ja ehdimme jo useaan otteeseen kirota, että missä v*tussa se on, kunnes näimme sivummalla kartan, johon omakin sijaintimme oli merkitty. Hölmistyneinä saatoimme todeta seisovamme keskellä linnan pihaa. Että sellainen nähtävyys oli se! :D Lisäksi kaupungilla hengaillessamme otimme paljon kuvia ja naureskelimme mm. roskakoreille, joissa oli kylttejä ”no bomb please!”. Kaupunkina Dublin ei mielestämme ollut erityisen viehättävä (etenkään talviaikaan), kaupungin keskellä virtaavasta joesta huolimatta.

 

Päivällä kävimme syömässä Hard Rock Cafessa. Vinkkinä kaikille, että suklaakakkua ei kannata tilata jälkiruuaksi pelkästään yhdelle. Emme usko, että kukaan pystyy sitä yksinään syömään, ellemme itse tätä ihmettä näe! Päivällisen jälkeen lähinnä shoppailimme lyhyesti keskustassa. Vinkkinä muuten, että Primark tunnetaan Irlannissa nimellä Penney's.

Dublin HRC

Illalla meidän oli pakko mennä leffaan katsomaan ah niin ihanan George Clooneyn tähdittämän Up in the Airin. Hostellilla kyselimme matkahistoriamme ekaa kertaa respasta vinkkejä seuraavalle päivälle. Dublin ei oikein ollut meidän kaupunkimme, yksi päivä oli ihan riittävä oleelliseen. Saimme vinkin ja kulkuohjeet vierailla Dublinin laidalla sijaitsevissa Malahiden ja Howthin alueilla. Pohdimme hetken vielä valitsemmeko Malahide + Howth yhdistelmän vai suuntaammeko Pohjois-Irlannin pääkaupunki Belfastiin, mutta hintaero sai meidät valitsemaan lähialueet.

Nyt huonetta vaihdettuamme uudet huonekaverimme olivat saksalaisia ja paljon vähemmän kovaäänisiä kuin espanjalaiset. Tämä sopi meille ja oli mukavaa, kun vessakaan ei ollut epäkunnossa.

18.1.2010 ma

Aamusta suuntasimme bussilla Howthiin, joka oli varsin kaunis ja idyllinen alue, aivan kuin pieni kylä. ”Kylän” ympärillä kiersi eräänlainen kalliopatikointireitti, jonka kävelimme alusta loppuun.

 Tämä oli selvästi Dublinin parhaita puolia ja sääkin vihdoin suosi: oli suorastaan lämmintä, aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniit. Varsin suurta hämmästystä kuitenkin herätti kallioisen patikointireitin varteen, rinnettä alas syöksynyt hylätty auto. Lähimmälle autotielle matkaa oli jonkinmoisesti... Patikointireitin lisäksi viihdyimme aikamme Howthin satamassa katselemassa paatteja ja ihmisiä päivittäispuuhissaan, kuten kiireetöntä vanhaa setää, joka leikki veden rajassa pallolla kahden koiransa kanssa.

 Howthista suuntasimme DART-junalla Malahideen, jossa kävelimme katsomaan Malahiden linnaa. Myös Malahide vaikutti varsin mukavalta alueelta, mutta patikoinnista väsyneenä emme jaksaneet siellä pyöriä sen enempää. Linna tosin oli hieno (sen jopa tunnisti linnaksi) ja maisemat miellyttävän vehreät, vaikka olikin tammikuu.

Malahide castle

Malahidesta suuntasimme keskustaan DART-junalla ja Subwayn kautta hostellille. Illalla kävimme vielä katselemassa öistä Dublinia sekä leffassa (hintatason vuoksi tyypillinen irlantilainen pubissa luuhaaminen sai jäädä). Dublinissa baareja on tosiaan joka kadunkulmassa, mutta hintataso piti meidät varsin tehokkaasti kaukana niistä.

19.1.2010 ti

Aamulla aikaisin saimme vihdoin suunnata kohti lentokenttää, emmekä yhtään jääneet kaipaamaan puuttuvaa aamiaista. Ryanair tavoilleen täsmällisenä lähti aivan ajallaan kohti Frankfurtia. Bye bye Dublin, we won’t be missin' ya! Und haloo Deutschland! Frankfurtin lentokentältä oli matkaa bussiasemalle muutama sata metriä ja oikea pysäkki löytyi hyvien opasteiden avulla helposti. Seuraavana etappinamme olisi pieni, mutta rikas sisämaavaltio Luxembourg. Matkaliput Luxembourg Cityyn ostimme kuljettajalta, joskin ne olisi saanut vähän edullisemmin etukäteen ostettuna, tai ainakin etukäteen ostettuna lippujen hinta myös vaihteli kellonajan mukaan. Matka Luxembourgiin kesti parisen tuntia, ihailimme maisemia (no ei ne nyt kyllä ihmeellisiä olleet, mutta kuitenkin) ja saavuimme perille ilman mitään rajamuodollisuuksia. Luxin keskusta on jakaantunut kahtia ja puoliskoja yhdistää pitkä silta. Silta ei kuitenkaan ylitä jokea, vaan keskellä kaupunkia on ikään kuin eräänlainen rotko. Kaupunkikuva on siis mielenkiintoinen ja erilainen! Keskustassa kierrellessä Lux muistutti aiempien kokemuksiemme perusteella eniten ranskalaista kaupunkia. Vanha kaupunki on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1994.

Luxemburg city

Hostellimme Luxembourg City Hostelin löytäminen tuotti alkuun suurehkoja hankaluuksia hyvän kartan puuttumisen vuoksi. Lopulta kuitenkin löysimme perille ja paikka oli positiivinen yllätys! Siistein hostelli missä olemme ikinä olleet, ystävällinen henkilökunta, rauhallista... meillä oli kuuden hengen sekahuone, jonne alkuun majoituimme vain me kaksi. Jopa aamiainen sisältyi hintaan (noh, oli tämä kyllä kaksi kertaa kalliimpikin kuin hostellit Edissä ja Dublinissa). Ainoa miinuspuoli oli loputon ylämäki hostellilta kaupunkiin kavuttaessa :D

Luxembourgissa kiersimme melko paljon shoppailemassa ja löysimmekin turhan paljon osteltavaa. Ostimme kumpikin esimerkiksi uudet talvitakit, vaikka tiesimme, että lennon kanssa voisi tulla vaikeuksia. Ryanair on usein hyvin tarkka matkatavaroiden koosta ja määrästä. Erikoiseksi ongelmaksi osoittautui se, että koska meillä oli hostellissa aamupala ennen klo 10, niin olimme päivällä nälkäisiä noin klo 14-15 aikaan, jolloin ei mistään tahtonut löytyä ruokaa :D Monet kahvilat ym. ravintolat aukesivat vasta illalla tai niillä oli lounaskattaus sekä päivälliskattaus, joiden välissä ei tarjoiltu ruokaa. Suuntasimme siis terveellisesti Pizza Huttiin, jossa sai kohtuuhintaan kohtuuruokaa silloin, kun sitä halusi. Tosin JO tilasi mozzarellapizzan ja sai chevrepizzan, josta huomautimme tarjoilijalle. Keittiössä käytyään tämä tuli kertomaan JOlle kuinka chevre on muuten tosi hyvää…ei muuten tasan ole JOn mielestä! Lopulta EMin oli kerrottava tarjoilijalle ranskaksi, että ei, JO ei halua chevreä, vaan hän haluaa sitä tilaamaansa mozzarellaa. Loppuajasta tarjoilija ei sitten enää puhunutkaan meille saakelin nirsoilijoille yhtikäs mitään :D

Luxembourg city centre

Ensimmäisenä iltana menimme väsyneinä melko ajoissa nukkumaan. Oli luksusta jakaa kuuden hengen huone kahdestaan. Hostelli oli kooltaan melko iso, mutta tammikuussa asukkaita taisi olla melko vähän, sillä näimme muita vain aamiaisella. Vessat ja suihkut olivat käytävällä, mutta niissäkään ei kukaan tullut koskaan vastaan. Tämä oli ihan jees, sillä maalaustöiden vuoksi välillä oli käytettävä miesten suihkutiloja...

20.01.2010 ke

Luxembourg on kooltaan niin pieni maa, että etäisyydet ovat lyhyitä. Päätimme hyödyntää tätä seikkaa ja vierailla samalla Belgian puolella. JO olisi halunnut Brysseliin, mutta EM hetkellisenä realistina totesi, että matka olisi turhan pitkä (n. 2 h) tai lähinnä maksaisi liikaa, joten tyydyimme vartin junamatkan päässä sijaitsevaan Arloniin. Arlon oli varsin idyllinen ja nätti belgialainen pikkukaupunki, kesällä varmasti ihan mukava, mutta nähtävää ei kyllä juurikaan ollut. Kiertelimme ja shoppailimme belgialaista suklaata, njamm. Erotuksena Luxiin oli etenkin kielitaito: siinä missä Luxissa pärjäsi lähes kaikkialla englannilla, ei Arlonissa juuri kukaan puhunut englantia. Jopa leffateatterin kaikki leffat oli dubattu ranskaksi :D Paluumatka junalla oli hieman ongelmallinen, myöhästymisiä oli useita ja merkinnät asemanäytöillä vaihtuivat oudosti. Lopulta luulimme olevamme tyytyväisinä oikeassa junassa, kunnes juuri ennen lähtöä EM ryntäsi ulos vessasta ja kertoi ranskan kielisen kuulutuksen juuri todenneen tämän junan olevan matkalla Brysseliin! JO olisi ilman EMiä autuaan tietämättömänä jatkanut matkaansa väärään suuntaan. Onneksemme juna oli edelleen pysähdyksissä ja onnistuimme vaihtamaan oikeaan junaan.

Arlon

Illalla hostellilla havaitsimme saaneemme huonetovereita: kaksi korealaista, jotka olivat itse asiassa juuri tulleet Suomesta. Toinen puhui englantia ja hänen kanssaan juttelimmekin, toinen ei osannut ollenkaan. Olimme kaikki illalla melko aikaisin vuoteissa pitkästä päivästä väsyneinä. Valot olivat jo sammuneet kaikilta ja olimme nukahtamassa kun toisen (kielitaidottoman) korealaisen lukulamppu syttyi... ja se paloi... ja paloi... ja paloi. Lopulta joskus kahden aikaan yöllä EM, joka ei saanut nukuttua, menetti hermonsa ja painui ovet paukkuen käytävällä sijaitsevaan vessaan. Tultuaan takaisin EM ryhtyi kertomaan tosiasioita korealaiselle, kuten että tämä voisi suksia käytävälle nukkumaan jos kerran halusi nukkua valot päällä. Korealainen ei tietysti ymmärtänyt mitään, ennen kuin toinen korealainen heräsi tulkkaamaan. Kulttuurien yhteentörmäys loppui valojen sammuessa.

21.01.2010 to

Aamulla suuntasimme kaupungille. EMillä on belgialainen ystävä, joka on töissä Luxissa, joten sovimme tapaavamme hänet lounasaikaan eräässä ostoskeskuksessa (Auchan) kauempana keskustasta. Kävimme bussiasemalla ostamassa matkalipun, joka oikeuttaa liikkumiseen rajattomasti Luxembourgissa (siis koko maassa!) päivän ajan (maksoi 4 €). Treffattuamme hemmon ja tämän serkun lyhyesti ostoskeskuksessa päätimme matkalipun omistajina suunnistaa kohti Viandenia! Vianden on kaunis pieni kaupunki (vai pitäisikö sanoa kylä?), joka kylläkin oli tammikuussa melkoisen kuollut. Oli kuitenkin varsin helppoa havaita, että kesällä se on varmasti mitä viehättävin ja idyllisin pikkukaupunki, jonne varmasti virtaa myös turisteja. Kävimme ihailemassa Viandenin linnaa, joka varmastikin on paikan suurin nähtävyys varsinkin kesäkautena.

Vianden castle

Illalla huokaisimme helpotuksesta, huone oli taas kokonaan vallassamme, korealaiset olivat viipyneet vain yhden yön. Bussimme Frakfurtiin (tai no ei oikeasti sinne vaan Frankfurt-Hahnin lentokentälle, joka on yli 100 km päässä Frankfurtin kaupungista) lähtisi aamu viideltä. Etenkin EM rakastaa aikaisia herätyksiä ja varsinkin silloin, kun pitää lähteä kotiinpäin...

22.01.2010 pe
Aamulla suuntasimme kävellen bussille, joka lähti juna-asemalta kohti lentokenttää. Lentokentällä tuliaishoukutukset (Saksassa alkoholi on halpaa...) veivät meitä kuin pässiä narussa. Ostosmäärän vuoksi päädyimme lopulta lentokentän vessaan pukemaan yllemme kaikki mukanamme olevat vaatteet, jotta muut tavarat sopisivat yhteen ainoaan reppuun, joka saisi painaa sen vaivaiset 10 kg. JO punnitsi reppunsa, joka lopulta painoi 9,9 kg :D Tälläkin kertaa Ryanairilla otettiin ihmisiä jonosta umpimähkään tarkistuttamaan laukkujen mittoja ja painoja. Ennen koneeseen pääsyä olo oli varsin tukala: esimerkiksi JOlla oli yllään mm. 5 paitaa ja kaksi talvitakkia. Onneksi nämä kaksi naispuolista michelinukkoa kuitenkin lopulta pääsivät koneeseen ilman ongelmia. Kotimatka sujui toisaalta haikeasti, mutta toisaalta odottavasti. Roundtrip lentäen minimibudjetilla talvisaikaan oli varsin raskasta, mutta toisaalta myös erittäin antoisaa ja ikimuistoista. Tämän jälkeen on pakko pitää toipumistaukoa, mutta joskus vielä samankaltainen reissu eri kohteilla viehättäisi!