Talla kertaa JO ja EM suuntasivat kesalomareissulle Turkkiin. Deturilta varattuna on kolmen viikon paketti Alanyaan, mutta aksonin saamiseksi paatettiin reissuun yhdistaa myos koukkaus Istanbuliin ja Kreikan saarihyppely! Kappadokiaan ja Antalyaan tutustumista toki unohtamatta.
Antalyan lentokentalle asti kaikki sujui mallikkaasti, mutta sen jalkeen alkoi tapahtua. Matkatavarahihnalta EM luuli jo bonganneensa laukkunsa, joka pysyi katevasti kasassa Jeesusteipin avustuksella, mutta EM saattoi todeta olleensa vaarassa jonkun naisen otettua laukun. JOn laukku sen sijaan tuli heti alkupaassa ja JO jatkoi samantien matkaa ulos moikkaamaan matkaoppaana toimivaa kaveriaan. Lopulta kaikki muut olivatkin ulkona paitsi EM. Kavi ilmi, etta EMin laukkua ei loytynyt. Matkakohti Alanyaa siis alkoi ja EMilla oli varustuksena passi, lompakko, iphone, kamera, kasilaukku, yksi vaatekerta ja yhdet kengat!
Bussimatka hotellille oli tuskallisen pitka, Antalya-Alanya valikin pelkastaan jo vie yli 2 tuntia, mutta meneillaan oli vilapa joku ystavyysparaati tai mikalie, Alanyan ja Rovaniemen valilla. Saimme siis ihailla ikuisuudelta tuntuneen ajan joulupukkikulkuetta, joka pysaytti liikenteen!
![]() |
| Oz sai tuliaisia Suomesta :) |
Asettauduttuamme taloksi hotellille (hotel apartment Iris) paatimme lahtea kaymaan kaupassa ja moikkaamassa samalla vanhoja ystaviamme, joista Oz:lle meilla oli jopa tuliaisia: salmiakkikossua! Oz on Flamingossa baarimestarina, joten varmasti osaa arvostaa lahjaa :) Flamingolle saapuessamme muutama tuttu naama nakyikin heti: Y,joka sesonkina joka ilta vetaa tuli- ja Michael Jackson -showt ja jonka kanit olivat vaihtuneet uusiin viime syksysta, tuli iloisesti tervehtimaan. Paikalla oli myoskin H, joka syksylla toivotti meille hyvaa loppuelamaa, sen jalkeen kun kavi ilmi, ettei JO mene hanen kanssaan naimisiin... Ilmapiiri oli hivenen kiusallinen, mutta onneksi sentaan ystavallinen. Oz:ta ei nakynyt aluksi missaan, vaan piti alkaa huhuilemaan, jonka jalkeen Oz tuli ulos piilostaan baaritiskin alta ja tervehti meita lujalla halausotteella. Salmiakkikossu myos teki valittomasti kauppansa ja paatyi Oz:n paidan sisaan, pois muiden poikien katseiden edesta. Paikalla oli muutama uusikin poika, joihin emme kuitenkaan kummempaa tuttavuutta tehneet, yksi heista kylla naytti huomattavasti E:n ja O:n yhteentormayksen tulokselta. Kerroimme pojille aikovamme suunnata Istanbuliin sunnuntain ja maanantain valisena yona ja, etta tarvitsemme bussiliput. Oz alkoikin heti hoitaa asiaa ja niinpa hetken kuluttua meille oli varattuna kaksi paikkaa Istanbul Seyhat -yhtion bussista, joka lahtisi sunnuntaina kohti Istanbulia klo 18 ja olisi perilla aamulla. Hintaa tuli 50 liiraa per nokka (alle 25 e) eli ei paha! :)
![]() |
| Ozia ei H:n jutut kiinnostaneet |
Flamingon jalkeen suuntasimme etsimaan Jaskaa, joka viime kesana oli toissa JOn silloin asuttamassa hotellissa ja joka haki skootterillaan JOlle apteekista laakkeet JOn saatua allergisen reaktion. Jaska on suuri Suomifani, joten toki JOlla oli Jaskalle tuliaisina salmiakkikossu, IFAn salmiakkiaski ja Fazerin joku uutuus Nordic raparperisuklaalevy. Vahinko vain Jaska ei ollut enaa toissa hotel Gold Apartmentsissa ja uudet pojat eivat tuntuneet ymmartavan englantia kuin ehka saman verran kuin mita JO kykeni ymmartamaan Turkkia. Lopulta pojat saivat viittiloitya JOn ja EMin jatkamaan matkaa ja kysymaan neuvoa toisesta saman ketjun hotellista. Toisen hotellin sedat osasivat jonkin verran englantia ja lopulta ymmarsivat keta tavoitellaan kun hoksasivat, etta ei Jaska ei ole mitaan syotavaa, juotavaa eika paikan nimi. Hotellilta saatiinkin sitten tietaa oikea suunta ja Jaska kuulemma olisi toissa suomalaisessa kalaravintolassa rannan puolella. Nailla evain jatkettiin siis matkaa taydessa kaatosaatessa. Lopulta kohdattiin tuttu Maininki-ravintola, jossa oli parhaillaan hienot haakutsut menossa! Ja kukas muu haarikaan tiskin takana kuin Jaska itse! JO pyysi oven suusta yhta miesta kaymaan sanomassa Jaskalle josko tama voisi piipahtaa ovella, mutta Jaska itsepintaisesti viittiloi JOta tulemaan sisalle. Niin lapimarka ja aivan uitetulta rotalta nayttanyt JO yritti astella arvokkaan oloisesti tanssilattian poikki tiputtaen samalla vesivanan peraansa... Jaska oli selvasti ilahtunut jalleennakemisesta ja tuliaisista ja pyysi liittymaan seuraan, mutta JO lupasi palata myohemmin paikalle, toisten haiden kuokkiminen lapimarkana ei tuntunut jarin houkuttelevalta ajatukselta.
EMin laukusta ei kuulunut mitaan ennen kuin kahdelta yolla puhelin soi. Respan seta soitti ja yritti kovasti kertoa asiaansa suomeksi, mutta koska EM ei kyennyt ymmartamaan oli vaihdettava englannin kielelle. Laukku oli kuulemma loytynyt ja tulossa taksilla hotellille! Jes! Respa soitti uudestaan laukun tultua ja EM lahti alas noutamaan laukkua. Respassa EM katseli epatietoisena ymparilleen missahan laukku mahtaa olla...
- tassa!
- ai missa?
- no tassa!
ja respan seta roikotti kasissaan lompakkoa, kun EMilta siis oli kadoksissa matkalaukku... Lompakon sisalta loytyi myos ajokortti, joka kuului jollekin blondille tadille, ei EMille. Vaara halytys :(
Seuraava paiva kuluikin sitten laukkuepisodin selvittamista yrittaessa ja valttamattomia tarvikkeita kadoksissa olevien tilalle hankkiessa. JO lainasi EMille kenkansa ja legginsinsa, kun edelleen oltiin epatietoisuuden vallassa siita mitahan vakuutus mahtaa korvata. Turkista Suomeen soittaminen ei tuntunut vaihtoehdolta taksan ollessa noin 3 euroa/minuutti ja ilman tietoa siita korvaako vakuutus puhelinkulut. Niinpa JO laittoi sahkopostia Suomeen ja JOn iki-ihana iska sai taas riesaa tyttarensa ansiosta ja vietti muutaman mukavan tunnin jonottamalla puhelimessa saadakseen yhteyden EMin vakuutusyhtioon. Kiitos iska!
Illalla lahdettiin sitten kohti Istanbulia. Bussi oli tilava ja mukavuudet kohdallaan: ilmainen wifi, juomatarjoilu ja valipalakekseja. Aika meni kohtuullisen nopeasti ja untakin saatiin kohtuullisesti, aamulla herattiinkin Istanbulissa, jossa bussiasemalla meita oli vastassa Oz:n kaveri Ordem, joka opasti meidat hostellille.
Asettauduttuamme jotakuinkin taloksi suuntasimme katsomaan kaupunkia. Hostellimme sijainti osoittautui mainioksi: Aasian puolella lahella Taksim-aukiota ja muutama sata metria Aasian ja Euroopan puolisen Istanbulin yhdistavasta sillasta ja kavelymatkan paassa Sultan Ahmedin alueesta! Suuntasimme ensitoiksemme alueella ja kiersimme lapi Topkapin palatsin ja tutustuimme Siniseen moskeijaan seka Hagia Sofiaan. Katsastimme myos Grand bazaarin, jossa tosin tuntui, etta samat ratit vain tulivat vastaan yha uudestaan.
Paiva kului kaupungilla kierrellessa. Istanbul on valtava. Tunnelmaltaan ehka hieman enemman eurooppalainen kaupunki, mutta rukoskutsut tietyin aikavalein toivat osaltaan itamaista tunnelmaa. Kaupungissa on paljon hienoa nahtavaa, mutta jokin tokki. Istanbul ei vain ollut meidan kaupunki. Liikenne on suorastaan kaoottista, ilma saasteinen, kaupunki on likainen. Paa-asialliseksi muistoksi taisivat jaada kalan ja kusen haju seka mieleton liikenteen melu. Meilla oli tarkoituksena viipya Istanbulisa viisi paivaa, mutta ensimmainen jo sai aikaan sen, etta paatimme alkaa selvittaa seuraavana paivana mahdollisuuksia lahtea kaupungista.
![]() |
| Topkapista |
![]() |
| Pahoittelemisen aihetta riitti |
![]() |
| Hagia Sofia |
![]() |
| Sininen moskeija |
![]() |
| Grand bazaar |
![]() |
| Nakymat panomaramakahvilasta |
Illalla Em meni aikaisin nukkumaan pitkasta bussimatkasta vasyneena, JO sen sijaan suuntasi samassa hostellihuoneessa majoittuneiden poikien, puolalaisten Arturin ja Carolin seka irlantilaisen Killianin kanssa ulos korkealla kukkulalla sijaitsevaan nakoalakahvilaan. Ilta kului kiiviteeta (aivan mielettoman hyvaa!) horppiessa, kaupungin valoja ihaillessa ja huojuvaa tornia pelatessa. Pojat myos yllyttivat JOn kiipeamaan mukanaan kahvilan katolle ihailemaan maisemia. Onnekseen JO ehti siis nahda Istanbulin myos parhaimmillaan.
![]() |
| Ihastuttava hostellihuoneemme |
![]() |
| Näkymät hostellin ikkunasta |
![]() |
| Kylppäri. Suihku on keskellä lavuaarin ja pöntön välissä. |
![]() |
| Lopputulos hostellissa vietetystä ainokaisesta yöstä |
Aamulla JO ja EM herasivat pilkullisina. EMin kasi ja naama oli toiselta puolelta taynna punaisia paukamia, naytti aivan silta kuin myohaismurrosika olisi iskenyt. JOlla sen sijaan selka ja kasivarret olivat laajojen punaisten laikkien taplittamat. Hostellissa asui siis meidan ja poikien lisaksi monia muitakin, joilla oli naemma nalka...
Lahdimme ottamaan selvaa miten paasta pois kaupungista. Parhaaksi suunnitelmaksi valikoitui ottaa yobussi kaupungista kohti Thessalonikia. Bussiasemalle sporalla ja metrolla tekemamme reissu vain vahvisti haluamme poistua paikalta. Spora oli aivan tayteen ahdettu ja pian huomasimmekin seisovamme kirjaimellisesti miesten keskella. Saman tien alkoikin tapahtua: kadet kulkivat kaikkialla missa niiden ei todellakaan pitanyt. Miehet pyrkivat hiplaamaan niin takapuolesta, tisseista kuin reisista. Onneksi lopulta koitti oma pysakkimme, hetken kuluttua olisi joillakuilla ollut hampaat sisassa. Olikohan ne kaikki muuten sokeita, me naytettiin aika luotaantyontavilta pilkkuinemme...? Muutenkin Turkissa on miesten kaytos rasittavaa. JO sai ei-toivotuilta ihailijoilta kayntikortteja ja samalla hahmottui Istanbulin karttakin uudestaan: tuonne siis ei parane enaa palata... Myoskin sohvasurffaussivuston kautta seka JO etta EM saivat kymmenittain tervehdyksia, kahvikutsuja yms. turkkilaisilta miehilta.
Hei hei Istanbul ja suuntana Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki! Oinen bussimatka (metro -yhtio) sujui hyvin, joskin EMille wifin puuttuminen tuntui olevan kovapaikka. Thessalonikissa meilla oli etukateen varattu majoitus hotelli Rexista, joka osoittautui hyvaksi valinnaksi. Thessalonikissa JOn ja EMin tiet jo alkoivat erota (kohdatakseen jalleen tulevaisuudessa Turkin puolella), joten JOn seikkailuista Kreikan puolella voi lukea tasta eteenpain taalta: http://jocolouringmyworld.blogspot.com
PS. Ainiin, EMin laukku loytyi JOn matkaopas ystavan ansiosta lopulta! Ilmeisesti sen oli joku ottanut "vahingossa". Laukku kuitenkin saadaan takaisin kunhan joskus palaillaan Alanyaan :)
