Antalyan lentokentalle asti kaikki sujui mallikkaasti, mutta sen jalkeen alkoi tapahtua. Matkatavarahihnalta EM luuli jo bonganneensa laukkunsa, joka pysyi katevasti kasassa Jeesusteipin avustuksella, mutta EM saattoi todeta olleensa vaarassa jonkun naisen otettua laukun. JOn laukku sen sijaan tuli heti alkupaassa ja JO jatkoi samantien matkaa ulos moikkaamaan matkaoppaana toimivaa kaveriaan. Lopulta kaikki muut olivatkin ulkona paitsi EM. Kavi ilmi, etta EMin laukkua ei loytynyt. Matkakohti Alanyaa siis alkoi ja EMilla oli varustuksena passi, lompakko, iphone, kamera, kasilaukku, yksi vaatekerta ja yhdet kengat!
Bussimatka hotellille oli tuskallisen pitka, Antalya-Alanya valikin pelkastaan jo vie yli 2 tuntia, mutta meneillaan oli vilapa joku ystavyysparaati tai mikalie, Alanyan ja Rovaniemen valilla. Saimme siis ihailla ikuisuudelta tuntuneen ajan joulupukkikulkuetta, joka pysaytti liikenteen!
Oz sai tuliaisia Suomesta :) |
Ozia ei H:n jutut kiinnostaneet |
EMin laukusta ei kuulunut mitaan ennen kuin kahdelta yolla puhelin soi. Respan seta soitti ja yritti kovasti kertoa asiaansa suomeksi, mutta koska EM ei kyennyt ymmartamaan oli vaihdettava englannin kielelle. Laukku oli kuulemma loytynyt ja tulossa taksilla hotellille! Jes! Respa soitti uudestaan laukun tultua ja EM lahti alas noutamaan laukkua. Respassa EM katseli epatietoisena ymparilleen missahan laukku mahtaa olla...
- tassa!
- ai missa?
- no tassa!
ja respan seta roikotti kasissaan lompakkoa, kun EMilta siis oli kadoksissa matkalaukku... Lompakon sisalta loytyi myos ajokortti, joka kuului jollekin blondille tadille, ei EMille. Vaara halytys :(
Seuraava paiva kuluikin sitten laukkuepisodin selvittamista yrittaessa ja valttamattomia tarvikkeita kadoksissa olevien tilalle hankkiessa. JO lainasi EMille kenkansa ja legginsinsa, kun edelleen oltiin epatietoisuuden vallassa siita mitahan vakuutus mahtaa korvata. Turkista Suomeen soittaminen ei tuntunut vaihtoehdolta taksan ollessa noin 3 euroa/minuutti ja ilman tietoa siita korvaako vakuutus puhelinkulut. Niinpa JO laittoi sahkopostia Suomeen ja JOn iki-ihana iska sai taas riesaa tyttarensa ansiosta ja vietti muutaman mukavan tunnin jonottamalla puhelimessa saadakseen yhteyden EMin vakuutusyhtioon. Kiitos iska!
Illalla lahdettiin sitten kohti Istanbulia. Bussi oli tilava ja mukavuudet kohdallaan: ilmainen wifi, juomatarjoilu ja valipalakekseja. Aika meni kohtuullisen nopeasti ja untakin saatiin kohtuullisesti, aamulla herattiinkin Istanbulissa, jossa bussiasemalla meita oli vastassa Oz:n kaveri Ordem, joka opasti meidat hostellille.
Asettauduttuamme jotakuinkin taloksi suuntasimme katsomaan kaupunkia. Hostellimme sijainti osoittautui mainioksi: Aasian puolella lahella Taksim-aukiota ja muutama sata metria Aasian ja Euroopan puolisen Istanbulin yhdistavasta sillasta ja kavelymatkan paassa Sultan Ahmedin alueesta! Suuntasimme ensitoiksemme alueella ja kiersimme lapi Topkapin palatsin ja tutustuimme Siniseen moskeijaan seka Hagia Sofiaan. Katsastimme myos Grand bazaarin, jossa tosin tuntui, etta samat ratit vain tulivat vastaan yha uudestaan.
Paiva kului kaupungilla kierrellessa. Istanbul on valtava. Tunnelmaltaan ehka hieman enemman eurooppalainen kaupunki, mutta rukoskutsut tietyin aikavalein toivat osaltaan itamaista tunnelmaa. Kaupungissa on paljon hienoa nahtavaa, mutta jokin tokki. Istanbul ei vain ollut meidan kaupunki. Liikenne on suorastaan kaoottista, ilma saasteinen, kaupunki on likainen. Paa-asialliseksi muistoksi taisivat jaada kalan ja kusen haju seka mieleton liikenteen melu. Meilla oli tarkoituksena viipya Istanbulisa viisi paivaa, mutta ensimmainen jo sai aikaan sen, etta paatimme alkaa selvittaa seuraavana paivana mahdollisuuksia lahtea kaupungista.
Topkapista |
Pahoittelemisen aihetta riitti |
Hagia Sofia |
Sininen moskeija |
Grand bazaar |
Nakymat panomaramakahvilasta |
Ihastuttava hostellihuoneemme |
Näkymät hostellin ikkunasta |
Kylppäri. Suihku on keskellä lavuaarin ja pöntön välissä. |
Lopputulos hostellissa vietetystä ainokaisesta yöstä |
Lahdimme ottamaan selvaa miten paasta pois kaupungista. Parhaaksi suunnitelmaksi valikoitui ottaa yobussi kaupungista kohti Thessalonikia. Bussiasemalle sporalla ja metrolla tekemamme reissu vain vahvisti haluamme poistua paikalta. Spora oli aivan tayteen ahdettu ja pian huomasimmekin seisovamme kirjaimellisesti miesten keskella. Saman tien alkoikin tapahtua: kadet kulkivat kaikkialla missa niiden ei todellakaan pitanyt. Miehet pyrkivat hiplaamaan niin takapuolesta, tisseista kuin reisista. Onneksi lopulta koitti oma pysakkimme, hetken kuluttua olisi joillakuilla ollut hampaat sisassa. Olikohan ne kaikki muuten sokeita, me naytettiin aika luotaantyontavilta pilkkuinemme...? Muutenkin Turkissa on miesten kaytos rasittavaa. JO sai ei-toivotuilta ihailijoilta kayntikortteja ja samalla hahmottui Istanbulin karttakin uudestaan: tuonne siis ei parane enaa palata... Myoskin sohvasurffaussivuston kautta seka JO etta EM saivat kymmenittain tervehdyksia, kahvikutsuja yms. turkkilaisilta miehilta.
Hei hei Istanbul ja suuntana Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki! Oinen bussimatka (metro -yhtio) sujui hyvin, joskin EMille wifin puuttuminen tuntui olevan kovapaikka. Thessalonikissa meilla oli etukateen varattu majoitus hotelli Rexista, joka osoittautui hyvaksi valinnaksi. Thessalonikissa JOn ja EMin tiet jo alkoivat erota (kohdatakseen jalleen tulevaisuudessa Turkin puolella), joten JOn seikkailuista Kreikan puolella voi lukea tasta eteenpain taalta: http://jocolouringmyworld.blogspot.com
PS. Ainiin, EMin laukku loytyi JOn matkaopas ystavan ansiosta lopulta! Ilmeisesti sen oli joku ottanut "vahingossa". Laukku kuitenkin saadaan takaisin kunhan joskus palaillaan Alanyaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti