Београд & Нови Сад

St. Sava

Eilinen paiva vierahti Belgradin nahtavyyksiin tutustuessa. Kavelimme makista keskustaa ristiin rastiin bongaten muun muassa valtavan St. Savan ortodoksikirkon ja vilkkaan kavelykadun paasta tiemme vei Kalemegdan linnoitukselle. Kavimme myos fiilistelemassa torielamaa Skadarliljassa. Illansuussa poikkesimme viela etsiskelemassa marsalkka Titon hautaa, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella, mutta tarkempaa infoa sijainnista oli vaikea saada ja Titon ruumis jai valitettavasti kadoksiin. Paasimme kuitenkin kokeilemaan johdinautoa! Kuljimme myos synkan ja suuren metsan halki, jossa heratimme paikallisissa lievaa kummeksuntaa JOn ryomiessa kameran kanssa kaikenmaailman koppakuoriaisten kannoilla... minkas sivuainebiologi itselleen mahtaa?

McKoppaKoppaKoppakuoriainen

Loppuillasta JO, joka tyylilleen uskollisena oli ottanut mukaan matkaan kahdet kengat - korkkarit ja toiset korkkarit - suunnilleen konttasi takaisin hostellille ties mika ebola, sars, salmonella ja lintuinfluenssa tuliaisina paljaissa jalkapohjissaan.

Tanaan paatimme lahtea reippailemaan Serbian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Novi Sadiin. Halvalla lahti, 1 h 40 min junamatka maksoi alle 4 euroa (290-390 RSD) ja silla hinnalla saimme oman kabinetin! Junalla kulkeminen on edullisempaa kuin bussilla, mutta vie aikaa, juna kulki ehka enimmillaan 50 km/h. Oikean junan loytaminen tuotti aluksi vaikeuksia, mutta sitten paikalle saapui Putte Possu -konduktoori, joka iloisesti johdatti meidat oikeaan junaan :) Mika ihana seta, tallaisia lisaa!

 Novi Sadin vanha keskusta on pieni ja sieva. Vieressa on natti puisto, jossa uiskenteli kilpikonnakomppanian lisaksi muutama kyhmyjoutsen. Hieman ydinkeskustan ulkopuolella, Tonavan rannalla, sijaitsee Petrovaradin linnoitus, jossa saimme muutaman aurinkoisen tunnin mukavasti kulumaan. Poikkesimme lasilliselle linnoituksen melko fancyyn panoramaravintolaan, jossa tarjoilijaseta innoissaan kertoi kayneensa kerran Norjassa kuultuaan meidan olevan Suomesta :D

Kavimme myos vierailemassa paikallisessa turisti-infossa, mika oli kokemus sinansa. EM meni mainitsemaan tyoskentelevansa Helsingin matkailuneuvonnassa, jonka seurauksena oli lahjuksien antamista ja palvontaa! Heti olivat siella kamera kadessa ja piti menna koko henkilokunnan kanssa riviin seisomaan, jotta historiallinen hetki saatiin ikuistettua :D JOnkin olisi ehka pitanyt menna kerjuulle paikalliseen valuutanvaihtopisteeseen...!

Tahan asti Serbian matkamme oli hyvin edullinen. Sitten loysimme kenkakaupan ja teimme konkurssin. Sen jalkeen olimmekin valmiita palaamaan Belgradiin. Belgradissa sitten teimmekin kunnon iltalenkin uusilla kengilla :)

Ruoka taalla on halpaa ja hyvaa. Ainakin burek, jota saa niin lihalla, perunalla, juustolla kuin pinaatilla. Muuta ei sitten olla kokeiltukaan :D Yksi burek maksaa noin euron ja silla selviaa kepeasti puoli paivaa. Irtojatski on myos hyvaa, 40 senttia pallo. Myyjat saattaa kylla vaihtorahojen puutteessa pyoristaa loppusummia vahan miten sattuu - tosin tahanastisten kokemustemme perusteella turisti jaa useimmiten voitolle. Ihmiset taalla ovat muutenkin tosi mukavia - taksikuskeja lukuunottamatta - kaikki juttelevat meille iloisesti kunnes saattavat todeta, ettemme ymmarra sanaakaan serbiaa. Toisinaan emme ymmarra myoskaan englantia, mikali vastapuolen asia on epamieluisa. Kukaan ei ole viela onneksi osannut suomea :P Taannoisista vaalituloksista johtuen annamme mieluiten talloin ihmisten ymmartaakin meidan olevan vaikkapa Ruotsista.

Tanaan meilta meni sahkot ja pappa tuli pelastamaan henkensa uhalla. Oli kuulemma liikaa kaytetty valoja samaan aikaan. Nyt ei uskalleta enaa pitaa vessassa valoja, ettei kaikki taas pimene. Suihkussa kayntiakaan ei voi sanoa nautinnoksi, lammin vesi loppui juuri kun JOlla oli shampoot paassa ja Serbian lampimista saista huolimatta huoneemme on kuin jaakellari. Tuplaviltit tulivat tarpeeseen.

Huomenna koittaa kotiinlahdon aika...siispa siirrymme pakkaamaan. Neljat kengat kaiken muun roinan lisaksi kasimatkatavaroihin... - onneksi olemme kokeneita pakkaajia! Kaikkiaan Sebia ja Belgrad näyttäytyivät meille varsin positiivisessa valossa. Runsaiden puistojen värittämä ja Tonava ja Sava -jokien halkoma kaupunkikeskusta on kaunis, ihmiset ystävällisiä ja miljöö kaikinpuolin romanttinen. Belgradia on historiansa aikana pommitettu varmaan yli sata kertaa ja noin 40 kertaa kaupunki on tuhottu maantasalle. Tästä huolimatta sortuneita taloraunioita kaupungissa on yllättävän vähän. Keskustassa muutama on jätetty pystyyn kertomaan kaupungin karusta historiasta. Tänne vielä joskus palataan!

Ps. Saimme selville miksi JO on jatkuvasti vasynyt ja kuvittelee olevansa toissa vuorokauden ympari!!!

Koyhan miehen Pariisit

Ensin oli JOn isan nenassa herne ja sitten oltiinkin jo Helsinki-Vantaan lentokentalla. Sitten lennettiin Riikaan AirBalticilla ja loydettiin koneesta hyvat kaupunkikartat. Bussi kentalta keskustaan maksoi 0,40 LVL viela 2008, mutta nyt hinta oli noussut 0,70 LVL. Hostellimme, Riga Old Town Hostel & Backpackers Pub, loytyi helposti vanhan kaupungin laidalta. Tosin astuttuamme sisaan hamaraan luolaan, emme olleet aivan varmoja siita, oliko valintamme osunut aivan nappiin. Meidat kuitenkin toivotettiin erittain tervetulleiksi niin omistajien kuin muidenkin asukkien toimesta ja miesten paasta varpaisiin ulottuneiden arvioivien katseiden jalkeen. Hostelli oli sumuinen aivan peruspubi, mutta sivuovesta johtivat portaat ylakertaan, jossa huoneet sijaitsivat. Hostellisedan virkaa toimittanut irkkupoika koetti saada olomme tuntumaan kotoisammalta aloittaen seuraavan keskustelun:


irkkuseta: Do you want beer?
me: No thank you.
irkkuseta: It's on the house.
me: No thank you!
irkkuseta: It's on the house!
me: No thank you!
irkkuseta: It's free!
me: No thank you!!!
irkkuseta: ...? o.O

Taman jalkeen han katsoi parhaaksi vieda meidat tutustumaan huoneeseemme, joka oli 12 hengen sekadormi. Astuttuamme huoneeseen yhdesta sangysta nousi pollamystynyt poika tukka pystyssa ja suositteli, ettemme valitsisi sankyja, joiden paalla oli tuolit. Ne kuulemma saattaisivat romahtaa. Varoitukensanojensa jalkeen Mr. Switzerland nukahti uudelleen ja me lahdimme katsomaan kaupunkia.

Kiertelimme tuttuja nahtavyyksia lapi ja lopun iltaa istuimme Double Coffeessa - ehka parhaassa kahvilaketjussa ikina.

Puolenyon aikoihin palasimme hostellille ja ajattelimme menevamme nukkumaan, mutta ajatukseksihan se jai. Pubin/hostellin yoelama oli vasta lahdossa kayntiin ja trafiikki oli sen mukaista, etta ennustimme yosta tulevan melko rauhattoman. Olimme oikeassa, tapahtumia riitti. EMin viereisessa sangyssa nukkui vanha motoristipappa, joka alkoi murista EMille, kun tama yritti etsia vapaata pistorasiaa kannykan laturille. Papparainen oli mokoma ominut kaikki itselleen ja lopun aikaa vahti meita kuin haukka, ettemme kajoaisi hanen tavaroihinsa. Yolla herasimme myos erilaisiin valikohtauksiin, joista yksi oli erittain hupaisa. Hirveassa jurrissa ollut morko konysi yhteen ylasangyista, ja myohemmin paikalle saapui hattivatti, joka ilmeisesti tavoitteli samaa leposijaa. Pian han haki avukseen henkilokuntaa, kun ei saanut morkoa hereille. Hostellitadin kera morko saatiin pois vaarasta sangysta ja han hoiperteli pois rikospaikalta. Aamulla JO sai ikuiset traumat kun herasi siihen, etta hanen naapurisankynsa ikivanha papparainen n. 40-vee seisoi kulahtaneissa, sinisissa pikkuhousuissa suoraan JOn naaman edessa... Katsoimme parhaaksi liveta paikalta, paasimme ainakin ajoissa lentokentalle.

Lento Belgradiin sujui hyvin. Paikkasimme vahaisiksi jaaneita younia torkkumalla hieman, kunnes joku mies melkein kuoli. Naisen kirkumisen saattelemana hanet raahattiin koneen kaytavalle saamaan elvytysta, joka onneksi tuotti tulosta ja ainakin mies oli viela elossa koneesta poistuessaan komeiden ambulanssisetien kyyditsemana.

Sitten meidat ryostettiin.Taksimatka lentokentalta keskustaan maksoi 4800. Me tosin maksoimme 1000/hlo, mutta kuitenkin.

Varaamamme hostelli oli rikki, joten saimme toisesta ison sviitin, jossa tosin oli kylma. Tassa valissa voisi mainita, etta saa Belgradissa on aivan ihanan kevainen ja lammin, puiston penkilla paivaa paistatellessa jopa kuuma! Asteita auringossa on reilu 20 <3 soimme puistossa pinaattiburekia ja katselimme, kuinka Belgradin maratonin viimeinen juoksija ryomi kohti maaliviivaa poliisiautojen saattelemana.

Iltakavelylla ihailimme joen vierustaa pitkin kavellessamme oista Belgradia. Piipahdimme linnoituksella, joka todellakin on nakemisen arvoinen, pitaa varmaan menna paivanvalossa viela uudestaankin katsomaan! Belgrad on muuten selvasti rakastavaisten kaupunki... Sitten JOlta lahti jalat alta.

Loppumatkan hostellille JO kipittikin sukkasilteen korkkarit kadessa monien pollamystyneiden silmaparien tuijottaessa. JO ehti muuten jo tehda ostoksiakin, EMilta nimittain lahti housut jalasta JOn ostettua ne hanen paaltaan!

Sitten ei olekaan tapahtunut mitaan muuta - viela. Stay tuned.